Haisulineule

   Löysin lomalla aittaa penkoessani unohdetun Part Two pulloverini. Ajattelin tulevaa syksyä, sekä vähän graafisempia lupauksia muotimaailmalta sesongin lookiin (kukkaroanikin) ja kuvittelin itseni neuleeseen edustamaan jotain old school tyylistä, pelkistetympää ja hieman grungempaa versiota mustassa kietaisuhameessa tai jotain.. tuolla se neule tuulettuu ikkunalaudalla. Tunkkainen haju on inhottava ja lapussa lukee "käsin pestävä". En aio uhmata sääntöä, joten ei kai auta kuin lähteä nyrkkipyykille.. mutta miten se meni oikeaoppisesti?

Nämä ohjeet sain soittaessani tädille:

• Pesulämpötila saa olla max 40 astetta, vähempikin riittää.
• Älä käytä kloorivalkaisua.
• Liuota pesuaine huolellisesti veteen ennenkuin laitat pestävän joukkoon
• Pese ja huuhtele tasaisen kädenlämpöisessä vedessä.
• Pese hellästi puristellen/painellen. Älä liota taikka hankaa.
• Voit lingota kevyesti tai rullata neuleen paksun froteepyyhkeen sisälle puristellaksesi enimmät vedet tehokkaasti pois.
• Kuivaa neuleet vaakatasossa mittoihinsa oiottuna.
• Vältä kuivatessa suoraa auringonvaloa, se voi kellastuttaa villavaatteen.
• Älä kuivata rumpukuivaajassa.
• Villakankaiset vaatteet, kuten miesten puvut, naisten jakkupuvut ja villamekot on hyvä pesettää pesulassa. Oikeasti.
• Muista säilytys! Villavaatteet pysyvät hyvinä ilmavassa, kuivassa paikassa suojassa tuhohyönteisiltä ja kosteudelta.

Vaate on kiva, enkä tahtoisi heittää sitä vielä mäkeen. Toivottavasti osaan huoltaa sitä nyt vähän paremmin. 
Onneksi pullover on laadukkaampi ja antaa helpommin anteeksi, kuin hennes&mauritz.

minä ja äiti nyrkkipyykillä laiturin nokassa (kuvien kopiointi kielletty!)

                       

Our Philosophy

 

"Slow Food stands at the crossroads of ecology and gastronomy, ethics and pleasure. It opposes the standardization of taste and culture, and the unrestrained power of the food industry multinationals and industrial agriculture. Our association believes in
the concept of neo-gastronomy - recognition of the strongconnections between plate, planet, people and culture."
 - slow food international website-

                 

Korkkareissa, Furla olalla voin siltikin sanoa olevani pohjimmiltani maalaisjärjellä toimivaa vanhan kansan mallia.  
Olen oppinut lapsena vatkaamaan munia,keräämään yrttejä,säilömään,pilkkomaan juureksia, sekä kitkemään kasvimaata. Kaikkien apua tarvittiin mökillä talon tötiä hoitaessa ja lapset tekivät sen minkä halusivat ja jaksoivat. Yhteenkuuluvuus, sekä energian kulutus ja oppiminen toimivat terapiana ja olivat varsinainen hyödyke myöhemmin ajateltuna. Ruoalle oppi antamaan arvoa. Haluan edelleen ravintoa joka tekee minulle hyvää.
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa. Vanha en ole, mutten ole myöskään muuttamassa tapojani. Teen itse leipäni ja kerään säilykkeeni ja saan pakkasessa odottavien Superfood-pommien lisäksi sellaisen stressinhelpotusloman metsässä kulkiessani (fyysisen hyödyn lisäksi), etten juurikaan vilkaise stressipalloihin,unilääkkeisiin,taikka terapiapiireihin. 

Lounge Beats by Paulo Arruda <3
http://www.youtube.com/watch?v=i6haeg3SwbM

Hyvä ruoka, sen tekeminen itse ja nauttiminen hyvässä seurassa, hyvän musiikin ja (tietysti hyvän) viinin kera on vaan jotain niin arvokasta.

                                      
                                     
PS. Jos vietät rokuliaikaa 14.8 ja kiinnostuit, suosittelen vierailemaan Maalaisten iltatorilla klo 15-20 ;)
http://www.slowfoodhelsinki.fi/news.php

Kesätanssien Brita

 Vielä on kesää jäljellä..

Tämä leipomus syntyi mökkiseutumme maisemissa Pielavedellä, joka on varsinainen "stadilaisen paratiisi" kaupunkielämän sykkeen jälkeen (vaikken stadilainen olekaan).

Teki mieli kokeilla jotain uutta, vähän haasteellisempaa ja raikkaampaa juhlapöytään. Valitsin Britan.
Resepti oli onnistunut valinta. Makkaroiden, savulahnan ja perinteisen pullataikinapiirakan lomaan mahtui yksi tällainen "pehmoilukakku". 90-vuotias isoäitini sisko, joka yleensä vastaa "ee ennee" kun lisää syötävää tyrkytetään, ojenteli kärkkäästi lautasta " jos sitä yhen palasen raaskis ottoo sitä valakeeta kakkuva"

                                          

:Kesätanssien Brita:

-kakkupohja:                                     -täyte: 
> 150g voita/margariinia                      > 1l kuorettomia omenakuutioita
> 3 munankeltuaista                             > 1-1 1/2dl sokeria
> 1 kokonainen muna                           > 1dl konjakkia (vaniljakonjakkia, jos löytyy)
> 1 1/2dl sokeria                                 > 1 kanelitanko
> 1/4dl maitoa                                    > 2rkl perunajauhoja + 2rkl vettä
> 2 1/2dl vehnäjauhoja                        > 1prk vispikermaa + tomusokeria 
> 1tl vanilliinisokeria                           - marenki: 
> 1 1/2tl leivinjauhetta                        > 3 munanvalkuaista
                                                         > 2dl sokeria
                                                         > mantelilastuja tai rouhetta

1. Vaahdota keltuaiset+muntat+sokeri ja lisää maito, sekä sulatettu rasva varovasti
-> levitä uunipellille leivinpaperin päälle tasaiseksi pohjaksi
2. Vatkaa marengin valkuaisia hetki ja mausta sokerilla vatkauksen aikana
-> levitä pohjataikinan päälle
-> ripottele myös mantelilastut pinnalle
3. Paista 175 asteessa keskitasolla 15-20 minuuttia ja anna jäähtyä
4. Mittaa kattilaan omenakuutiot, sekä muut hillokkeen ainekset
-> keitä seosta pari minuuttia, kunnes omenakuutiot pehmenneet kylliksi ja seos paksuuntuu
-> anna pulpahtaa ja nosta liedeltä
-> jäähdytä perusteelliesti ennen levittämistä
-> voit jatkaa löysähköä täytettä omenasoseella/hillolla niin siitä tulee runsaampi!
5. Leikkaa kakku halki ja nosta pohja tarjoiluvadille
-> vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta tomusokerilla mieleiseksi
-> poista hillokkeesta kanelitanko ja levitä britapohjaan, lisää kermavaahto ja nosta kansi 
    varovasti päälle

  

Juhannuksena tätä samaista britaa leivottaessa tehtiin myös taikoja. Keräsin saunasta tultuani pyyhe päällä pihan niityltä ne 7 kukkaa, joista yksi oli vielä juhannusruusu (kuivittelin sen vielä ryydittävän taikaa) mutta minkäänlaisia unia prinsseistä valkoisine ratsuineen ei näkynyt. Jalat nokkosenpistoilla ja kädet täynnä itikanpuremia. Jos ensi kerralla sitten.. 

Loppukesän Luumuhillo

Enpä muista milloin olen viimeksi tehnyt itse hilloa. Lapsuuden kesiltä muistan ison keittoastian tuvan pöydällä, sekä lukuisat kuumennetut ja valtavan kokoiset Karhu-tölkit, jotka täytettiin piripintaan viinimarjahillolla.

 Kun mummosta aika jätti ja komeroon jäi tyhjä paikka, päätin opetella tekemään itse hilloni. Tiedänpähän mitä pistän suuhuni ja saan käsille/aivoille jotain tekemistä rakkaushuolien vatvomisen sijaan. Alkuhuumassa ensimmäisten kokeilujen aikaan tölkit jäivät streiloimatta, kannet keittämättä ja marjat perkaamatta -> lopputulos ei ollut kovin imarteleva. Kannet jäivät kuprulle, rakenne oli liian löysää ja tölkkien reunoja koristivat vaahtovanat. Äitini yritti hymyssä suin piristää pettyneen mieltä säilyttämällä mummon valtavat tölkit jenkkipakastimessaan, vaikka ne veivät kaiken tilan :) aww..kiitos äiti <3

                                             

Nyt löysin halvalla pyöreitä ja kyllin pehmeitä luumuja kaupasta ja päätin, että kokeillaan vielä tehdä hilloa talven varalle. Kolmas kerta toden sanoo ja taisin kerrankin onnistua. Purkit odottavat vielä avaamista (mutta säästin ylijäämän lisättäväksi aamupuuroon, sanotaanko että hyvää tuli) 

*LUUMUHILLO* Marttojen tapaan: 

> 1kg luumuja

> 3,5dl vettä

> 600g (eli 7dl) sokeria

- mietin aluksi, miksi sokeria tulee niin tuhottoman paljon ja löysin vastauksen:
Hilloon käytetty sokeri on tärkeä tekijä säilyvyyden kannalta. Sokeri sitoo suurimman osan marjojen vedestä ja näin homeiden, hiivojen ja bakteereiden toiminta estyy. 

Hillo säilyy, kun

• sokeria käytetään vähintään 500 g marjakiloa kohti
• tölkki suljetaan ilmatiiviisti ja varastoidaan viileässä.

Jos sokeria käytetään vähemmän, on säilyvyyden varmistumiseksi lisättävä säilöntäainetta. Sokerilla on merkitystä myös hillon rakenteen muodostajana sekä värin ja C-vitamiinin säilyttäjänä.

tölkit kuumentumassa (varo näppejä, poltan ainakin itse aina sormet leikkiessäni kotia)

 Ohje löytyi osoitteesta http://www.martat.fi/ruoka/sailonta/ josta on melko helppo löytää vastaukset kaikenlaisiin kotitalouteen liittyviin kysymyksiin hilloista kashmirneuleiden huoltoon, eipähän tarvitse soittaa sukulaisia/vanhempia hulluuden partaalle kysymällä neuvoa alvariinsa                        

- Toimi näin:

- laita kannet ja tölkit likoamaan kylmään veteen yöksi ja pese huolellisesti pesuaineella

1.  halkaise, poista kivet ja kuoret ja pilko luumut kuutioiksi

-> laita tölkkien kannet poreilemaan kuumaan veteen 

-> kuumenna lasitölkit 125-asteisessa uunissa vähintään 15min. (kuuma aines täytetään aina       kuumiin tölkkeihin)

2.  keitä vettä+sokeria paksupohjaisessa kattilassa noin 10min 

    (ohutkin käy, mutta vahdi herkemmin, ettei seos pala pohjaan)

->  Lisää luumut kattilaan ja keitä luumuja miedolla lämmöllä noin 30min.

-> ravista kattilaa välillä, älä hämmennä ettei hillo soseudu liikaa 

-> seos on valmista, kun se paksuuntuu hieman ja hedelmät painuvat pohjalle

3. kuori vaahto huolella! 

-> (itselläni ei ole reikäkauhaa, mutta kuoriminen onnistui tavallisella kauhalla) 
4. tölkitä hillo sukkelasti kuumennettuihin purkkeihin piripintaan, sulje kannet tiukasti ja         anna jäähtyä rauhassa

-> varastoi hillopurkit viileässä, hämärässä paikassa (jääkaappikin käy). Huomaat, että
    hilloaminen onnistui, kun kannet painuvat hiukan sisäänpäin.

                                               

Jotain hyvää, jotain sopivaa eikä liian hienoa, jotain ylitsepursuavan makeaa..

Uuniomenat!

Täyte on sovellettu netistä löytämieni reseptien mukaan. Kokeilin erilaisia rakenteita ja tämä oli aivan mahdottoman ihana, vaikka jälkiruoka ei esteettisiä pisteitä saakaan! Poistin kodat omenoista veitsellä ilman omenaporaa.
Vaniljasiirappi on tuliainen Virosta ja sopi valeltavaksi omenoihin  mainiosti.
Annoksessa on noin 260kcal, joten melko kevyt tarjottava.

Vaniljaiset Uuniomenat valkosuklaa-limerahkalla (kahdelle)

> 2 isoa omenaa
=> kairaa omenoista kodat pois ja huuhtele ne ja aseta vuokaan
- marinadi: 
=> n.2rkl vettä sekä vaniljasiirappia omenoiden joukkoon vuokaan
- täyte:
> n. 4rkl kaurahiutaleita
> 2tl kanelia 
> manteleita rouhittuna 
> ripaus kardemummaa 
> 1tl sokeria
> 1tl vaniljasokeria
> margariinia rakenteen sitomiseen
> tilkka vaniljasiirappia 
=> sekoita ainekset massaksi ja täytä kairatut omenat lusikalla tai sormin. Täytteen koostumusta muutat helposti lisäämällä kuivia aineita tai nesteitä, näin saat mieluisimman maun ja rakenteen omenoille. Varo ettei täyte jää kuitenkaan liian pehmeäksi, sillä käsittely paiston jälkeen sekä täytteen lusikointi omenoihin vaikeutuu.

- lisuke: 
Käytin omenoissa Valion valkosuklaa-limerahkaa, jonka sekoitin pehmeämmäksi. Kokeilisin jäätelön kera!

- Paista omenoita keskitasolla 200 -asteessa noin 50min tai kunnes ovat pehmenneet kylliksi

 

Unelmasämpylät

Kuten vanhat ohjekirjat neuvovat, kannattaa keltanokan aloittaa leipomisen saloihin tutustuminen leivästä.
Leipä on halpa, monipuolinen, sekä helppo leivottava. 
Opettelin itse tekemään leipää muutettuani Vantaalle kauas kotiseudultani Savosta vuosi sitten. Ihastukseni oli tarkka leipuri ja viikonloppuisin leivoimme yhdessä kunnon pöytäleipää. Sen jälkeen en käynyt kaupassa leipää ostamassa (lukuunottamatta real- ruisleipää, joka on fazerin. Se on terveellinen, vaikkakin se jakaa mielipiteitä erikoisen makunsa puolesta) 

Tämä resepti on oppimiseni hedelmä ja lopputulos. Löysin hyvän rakenteen kokeilemalla ja rakastuin sen ihanan kuohkeaan ja kauniiseen malliin. Maku on mainio, kun taikinan jättää löysemmäksi ja antaa sen kohota rauhassa kaksinkertaiseksi. Ensimmäinen oma reseptini olkaa hyvä :)

                :UNELMASÄMPYLÄT: (n.24 keskikokoista)

                         
> 12dl jauhoja:                                          
-> 5dl sämpyläjauhoseosta, kokojyvä
-> 5dl vehnäjauhoja
-> 2dl ruisjauhoja
> 5dl vettä 
> 50g tuorehiivaa 
tai 1pss kuivahiivaa (sotke ensin jauhoihin ja sitten oikein lämpimään nesteeseen)
> 1rkl sokeria
> 1/2rkl suolaa
> 1/2dl öljyä tai 50g margariinia

- koristeluun:
> unikonsiemeniä ja kaurahiutaleita tai esimerkiksi kurpitsansiemeniä 
- voitele kananmunalla

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen. Lisää sokeri+suola 
-> alusta jauhot taikinaan vähitellen (jauhopaakkuja ei saa jäädä)
-> lisää pehmeä rasva taikinaan 
2. Jätä taikina löysemmäksi (verrattuna pullataikinaan) 
-> anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi (vähintään 30min)
3. pyörittele kostutetuin sormin taikinasta sämpylät ja aseta leivinpaperille pellille. Muista 
    leviämisvarat! 
4. Voitele sämpylät rikkivatkatulla kananmunalla ja ripottele pinnalle koristukset halutessasi
-> anna sämpylöiden kohota liian alla vielä 15-30min. 
5. Paista sämpylöitä 225 -asteessa noin 15 minuuttia, kunnes sämpylät saaneet väriä ja 
    pohja on ruskettunut hieman reunoilta
                                   
                                     
- Unikonsiemeniä jäi itselleni Juhannuksena Kuopion Kauppahallista. Leivoin unikonsiemenkakkua Hayley`s Cuisine-blogin reseptin mukaan http://hayleyscuisine.blogspot.se/2012/04/aivan-erityinen-appelsiini.html
Oli sekin aivan ihana! Olisi pitänyt kylläkin käyttää korkeareunaisempaa ja pienempää kakkuvuokaa piirasvuoan sijaan, mutta lopputulos oli kiitettävä.

                     



                              

                                

Nyt on koettava jakamisen ilo

Ensimmäinen viesti lähteköön matkaan.
Viivyttelin blogin julkaisua tapani mukaan suunnittelemalla ja prässäilemällä sisältöä. No kuten tavallisestikin suunnitelmien mukaan eivät asiat aina mene, paperit häviävät työpöydän syövereihin ja suunnitelmat muuttuvat sen myötä. Lopputulos voi silti olla mitä mainioin.

Edellinen pätee itseasiassa myös leipomiseeni ja elämäntapaani, johon aion keksittyä blogissani.
Nautin tehdä reseptit piirun tarkasti hienovaraisen leipurimestaritätini esimerkin mukaan (erityisesti kakkujen kohdalla olen hiusten halkoja) mutta yhtälailla tykkään soveltaa reseptejä omanlaisiksi, kyseenalaistaa yleisyyksiä ja keksiä jotain omaa, juuri kyseiseen tilanteeseen sopivaa.

Hyvinvointi, sekä itsestä huolehtiminen liittyvät blogiini myös keskeisesti. Kehonhoito, liikunta, sekä kaikeinlainen sosiaalinen kanssakäyminen ja kotiin rauhoittuminen ovat osaltaan avaintekijöitä ihmisen hyvinvointia mitattaessa. Tuon blogissa omia ajatuksiani esille toivoen niiden herättävän kiinnostusta, keskustelua ja pohdintaa.

Erityistä on se, että aion julkaista (ainakin osan) "salaisista resepteistä", joita olen kerännyt Elias Lönnrot -tyylillä. Osa on kuultua, osa luettua ja osa omia variaatioitani, jotka olen pitänyt tallessa keittokirjan välissä omana tietonani. Ilostun, jos ihmiset hyötyvät blogista jollain tavalla. Saavat innostusta, löytävät lempiherkkunsa tai muuta sellaista.

Tervetuloa tutustumaan!

Suklaaruusuja. Älyttömän hankalia kasata, mutta rakastan niitä silti.